Potilaiden turvallisuus on taattu.
Hoitajien uhkaama joukkoirtisanoutuminen on peruutettu.
Olen tästä todellakin kiitollinen. Muutoin Suomessa olisi tänään ollut yhteiskunnassa katastrofi ja kansalaisten turvallisuus todellakin uhattu.

Mitä opimmekaan menneestä parin kuukauden tapahtumista?
Moni asia meni mielestäni väärin ja jälkikäteen on näistä asioista otettava opiksi jotta voisimme tulevaisuudessa välttyä vastaavasta.

Ensinnäkin median tapa yksinkertaistaa kysymys on harmillinen.
Jo eduskuntavaalien alla media kohdensi kysymyksen kuulumaan ”hyväksytkö 500 € palkankorotuksen hoitajille”. Eihän tämänkaltaiseen kysymykseen puolueet voinut vastata ”ei”. Kysymys oli samankaltainen kuin ”lupaathan lopettaa lyömästä vaimoasi”
Nyt itse selkkauksen aikana media harvemmin noteerasi että hoitajat itse irtisanoutuivat, monesti käytettiin sananmuotoa ”irtisanoutuneet hoitajat”. Vivahde-ero on huomattava. Päätös että ei normaalia lakkoa käytettäisi työtaistelussa, oli selkeästi Tehyn oma.

Media myös käänsi keskustelun suunnan hoitaja vastaan hallitus. Eihän hallitus aluksi ollut edes osapuoli neuvotteluissa. Paineet palkankorottamiseen olivat aidot ja 500 € mitoitus oli tullut eduskuntavaaleissa. Hallitusohjelmassa kirjaus on toisenlainen ja se on myös toteutettu 150 milj. panoksella vuosittain kohdennettuna palkkakuopassa olleisiin naisvaltaisiin ammatteihin.

Siksi minua harmittaa että lasku palkankorotuksesta todellisuudessa kaatuu kuntien niskaan. Hallitus ei osallistu lainkaan vaikka kritiikki on kohdistunut hallituksen tekoihin. Kiristyneen verotuksen ja lisääntyneen omavastuun kautta kuntalaiset ja viime kädessä hoitoa tarvitsevat ovat ne jotka saavat maksaa laskun. Siihen se solidaarisuus jäi. Turha Arkiaatti Risto Pelkosen on tänään yrittää vakuuttaa että ratkaisu ei tulisi korottaa hoitoa tarvitsevan kustannuksia.

Toinen oppimisen aihe liittyy neuvotteluihin.
Tehy oli erittäin passiivinen kun KA ja muut järjestöt neuvottelivat. Vasta kun muut olivat saavuttaneet neuvottelutuloksen, Tehy ilmoitti, ettei hyväksy tulosta. Ja vasta pari päivää myöhemmin Tehy toi ilmi omat vaatimukset. Jos todellisuudessa on aikomus saada sopimus tehtyä niin Tehyn olisi neuvottelupöydän ääressä tuotava vaatimuksensa keskusteltavaksi.
Työsopimuksiin liittyen, minua myös ihmetyttää että saavutetut edut kohdistuvat ainoastaan Tehyn jäseniin. Ei ole rakentavaa pidemmällä tähtäimellä että hoitajia kohdellaan eri tavoin liittokuuluvaisuudesta riippuen. Mahtaakohan tämä olla aivan loppun ajateltu kuin muutoin sanomme aina että samaa palkkaa tulisi saada samasta työstä. Kyllä minä kunnallisena päätöksentekijänä näen että palkankorotuspaine on oikeutettu myös muille hoitotyötä tekeville.

Kolmas pohdinnan aihe on avoimuus.
Kansanedustajat eivät tienneet miten neuvottelut etenevät eivätkä myöskään mikä on strategia. Atriarkin vetämä työryhmä ei kertonut julkisesti mitään etenemisistään.
Myös tänään kun neuvottelutulos on saavutettu, Tehy ja KA antavat eri tietoa tuloksesta. Tehy kerskailee +28 % palkankorotuksella ja KA toteaa kuntien tilanteen kiristyneen koska palkankorotus tulee olemaa 16–17% paikkeilla. Kyllähän meillä kansalaisilla olisi oikeus saada yhtenäiset, vertailukelpoiset luvut tietoomme.