Olen palauttanut kurin elämääni…tai ainakin on aikomus kova…

Puhun siitä että olen jälleen kerran aloittanut aktiivisen liikkumisen. Häpeän edes muistella että olin kunnossa juosta maratonin vain vajaan 3 vuotta sitten mutta tänään kunto on rappiolla. En tähtää enää Pariisin maratoniin, mutta aion olla sellaisessa kunnossa että liikkuminen on taas kerran voimalähteeni.

Koska sitä tarvitsen.
Olen havainnut miten raskaasti suhtaudun tiettyihin asioihin jotka eivät mene aivan nuottieni mukaan. Politiikkaahan se silti vain on…

Nyt kohdistan voimia jotta itse voisin hyvin ja jaksaisin suhtautua asioihin asioina. Silti on ymmärrettävää että paineet ovat suuret: oma vaalivoitto mutta puolueen tappio kunnallisvaaleissa, paikkajako luottamuselinten suhteen on takkuillut, SILMU yhdistys on käräjillä ja minut on kutsuttu kuultavaksi, maakuntaliitton kohdentuva paine, kotona nuorin poika vaatii omia ratkaisuja jotta koulukäynti taas sujuisi, taloudellisen suhdanteen myötä miehen yritys ei toimi niin hyvin kuin aiemmin…

Innolla odotan silti kevättä ja EU vaalien kampanjaan. Parhaillaan myös Itämeri strategian työstämin on valopilkku. Pääsen pohtimaan aivan muita asioita rakentavassa ilmapiirissä.

Odotan myös että tahmainen alku kunnallispolitiikassa on kääntymässä parempaan. Istuin eilen vajaan tunnin verran kunnanhallituksen puheenjohtajan kanssa ja keskusteltiin tulevasta yhteistyöstä. Vaikkakin hän hiukkasen alentavasti kommentoi sitä, että minulla oli listattuna tärkeimmät asiat joista halusin hänen kanssa keskustella, ja vaikkakin minä olin se aktiivinen lähestymisessä, niin uskon ja toivon että saamme yhteistyön sujumaan. Eihän meidän tarvitse olla poliittisesti samaa mieltä asioista kunhan pelisäännöt ovat selkeät ja mollaaminen loppuu.