Euroopan kansalaisista 10 % kuuluu kielivähemmistöön.
Tämä on tosiasia joka on todettavissa tilastojen kautta. Mutta tilastot eivät näytä koko todellisuutta. Esim. Suomessa ei ole mahdollista olla virallisesti kaksikielinen. Jokaisen on valittava itselleen yksi äidinkieli. Moni vähemmistökieltä puhuva ja vähemmistökielellä elävä, ovat kirjattuina enemmistökielen merkinnöillä. Käytännöllisista syistä, vanhasta tavasta taikka vain huomioimattomuudesta.

Joten Suomenruotsalaisten vajaa 6 % osuus Suomen kansalaisita, on osuus joka todellisuudessa on suurempi. Jos mittaisimme miten moni EU kansalainen on yhteydessä vähemmistökielen kanssa päivittäin,niin osuus varmaankin tuplaantuisi.
Monessa kunnassa ruotsinkielinen koulutoimi on todennut tämän jo vuosia sitten. Kouluihin hakeutuu runsaat 10 % enempi oppilaita kuin mitä väestörekisterin kielikoodi antaisi osviittaa. Kun kouluissa on kyse suomenkielen oppimisesta olemme moneen kouluun ottaneet mukaan suomenkielen oppimisen äidinkilen pohjalta. Niin kutsuttu MOFI (modersmålinriktad finska=äidinkieleen pohjautuva suomi) vaatii tuntiresursseja mutta on rikkaus kokonaisuudessaan. Kaksikieliset lapset saavat opetusta omien tarpeitensa mukaan ja heidän kieliopetus on oikealla haasteasteella. Ruotsinkieliset lapset saavat osaltaan oppia suomea omilta lähtökohdiltaan ja peruslinjausten mukaisesti.

Olisin iloinen jos nämä tarvittavat lisäresurssit otettaisiin huomioon tulevassa talousarviovalmistelussa. Haluaisin myös että suomenkielisissä kouluissa otettaisiin ruotsinkielen opetus mukaan opetussuunnitelmaan aiemmassa vaiheessa. Nyt ruotsinopiskelu tulee kuvioon vasta 7 luokalla, toivoisin että se olisi mahdollista jo 3:lta tai 5:ltä luokalta. Sipoonkaksikielisyys on kaikille rikkaus.

1 avioliitto kuudesta on kansainvälinen, siis että puolisot ovat eri kansalaisuuksia. Suomessa yli kielirajoja kattavia avioliittoja/avoliittoja on jo yli puolet kaikista suomenruotsalaisten avio/avoliitoista.

Näillä pohdinnoilla haluan vain tuoda esiin että sekä kielipolitiikan että vähemmistöpolitiikan lähtökohdat ovat muuttumassa. Se miten me kansalaiset
osaamme orientoitua muuttuvaan maailmaan on meille yhteinen haaste. Vähemmistöjen kunnioittaminen, vähemmistöjen määritelmä sekä kansainvälisyys
vaikuttavat vahvemmin meidän analyysiimme. Olkaamme avoimia. Tehkäämme työtä jotta moninaisuus on meille rikkaus.