On jo kulunut 30 v siitä kun saimme ylioppilas lakkimme Sibbo Gymnasiumista. Olimme koulun toinen ylioppilasluokka joten yhteenkuuluvuus oli suuri. Vuosien varrella olemme tavanneet vain satunnaisesti, ainoastaan yhden kerran olemme järjestäneet kunnon vuositapahtuman. Ja nyt kesäkuussa on toisen virallisen yhteistapaamisen aika.

Yllättävän helposti sain koottua yhteystiedot kaikkiin 20. Ainoastaan yksi luokkatoveri on jäänyt minulta tavoittelematta. Toiset ovat kertoneet että hän on ”erakko-luonteinen” eikä edes halua tulla meidän muiden kanssa yhteen. Annan siis hänen olla koska luotan siihen että hän on tietoinen tapaamisestamme. Mikäli häntä kiinnostaa, hän varmaankin ottaisi yhteyttä.

Mielenkiintoista on myös se, että ne henkilöt jotka asuvat esim. Ruotsissa, ovat olleet innokkaimpia tapaamisen suhteen. Heiltähän myös vaaditaan enempi valmistelua ja tahtoa tulla Sipooseen.

Odotan innolla tapaavani entisiä koulukavereita. Mitenköhän heidän elämänsä on kehittynyt? Onko uravalinta ollut se mistä puhuttiin lukiossa? Mahdankohan enää tunnistaa kaikkia ulkonäöstä?

Olen myös katsonut vanhoja kuvia. Yllättävän moni muistikuva nousi esille. Samalla myös yllättävän moni asia on jäänyt unholaan…muistuvat mieleen kun toiset muistuttavat.

Tänään sain taas uudelleen tunteen että elämä toistaa itseään…nuorin tytär tuli iloisesti kotiin ja ilmoitti että hänellä on uusi suosikkikappale. En edes yllättynyt kun kyseinen musiikki oli sama mitä itse kuuntelin ylioppilasvuotena…

Iloista Vappua!