Metsähallitus esitti eilen kolme etenemistapaa miten Sipoon-korvesta tehtäisiin kansallispuisto.

Itse olen positiivinen ajatukselle kansallispuistosta. Mielestäni etenemistapa voisi hyvin olla että kansallispuisto perustettaisiin ensin valtion omistamiin alueisiin, nykyisiin Natura ja luonnonsuojelualueisiin. Tämän jälkeen valtio lunastaisi tai vaihtaisi Helsingin kaupungin omistamat maat tältä luonnonsuojelualueelta osaksi kansallispuistoa. Kolmantena osiona voisi olla sitten että mahdolliset vapaaehtoiset maakaupat/maavaihdot yksittäisten maanomistajien kanssa toteutettaisiin.

Maanomistajat eivät ole olleet täysin positiivisia kansallispuisto hankkeelle. He haluaisivat jatkaa jokamiehen-oikeuden kautta jatkossakin. Kansallispuistossa kun rajoittaisi hakkuiden tekoa, maanomistus siirtyisi heiltä pois ja metsästyskin rajoittuu ainoastaan ajoon.

Ymmärrän tämän, mutta totean samalla että vapaaehtoisen kansallispuiston syntyminen on myös maanomistajille eduksi. Kansallispuisto-alueellahan kävijöitä ohjataan selkeästi pysymään alueilla joka kestää kulutuksen ja joka on valtion omistuksessa. Joten ne maat jotka silti jää yksityisten maanomistajien haltuun, niihin kohdentuisi kasvavan virkistystarpeen paineet vähemmässä määrin kun ilman kansallispuistoa.
Jos ja kun Helsingin rakentamiset alkaa Östersundomin alueella, niin virkistystarve kasvaa räjähdysmäisesti. Ja silloin on parempi että se tapahtuu ohjatusti ja hallitusti. Tarvetta vikristysalueelle on kiistätön fakta - vertaa myös miten Nuuksion kansallispuisto Espoossa luo mahdollisuuden Helsingin länsipuolella.

Seuraan mielenkiinnolla Helsingin kaavoittajien argumentointia nyt kun Metsähallitus antoi julki näkemyksensä alueen tulevasta käytöstä. Metsähallituksen mukaan Sipoon-korpi on arvokas ja tulee suojella, jopa kansallispuistona.

Sipoolta Helsinkiin liitettyyn Östersundomiin Helsinki aikoo rakentaa 20 000 – 40 000 asukkaan uuden kaupunginosa. Jo silloin kun alueliitoskeskustelu oli kuumimmillaan, niin Sipoo yritti osoittaa että alue ei kestä niin suurta rakentamista. Osoitimme Natura ja luonnonsuojelualueiden suuren osan maankäytöstä, osoitimme alueen rakennuspaikkojen haasteita kuten entisen meripohjan haasteet ja osoitimme tarpeen yhteen sovittaa monta eri asiaa alueen mitoituksen yhteydessä.

No nyt Helsinki miettii parhaillaan jatketaanko Mellunkylän metroasemalta metroa 8.3 kilometriä itään. Arviointi lasku olisi 400 miljoonaa euroa. Mutta sen hintainen metro vaatii tiheätä asumista. Vaikuttaa hieman siltä että Helsinki on sitoutunut metro-vaihtoehtoon ja sen tulee ohjata maankäyttöä. Sipoossa meillä on tapana kaavoittaa ensin kaikkia eri intressejä huomioiden ja vasta sitten päättää joukkoliikennetavasta.

En pidä asiallisena että Östersundomin aluetta suunnitteleva projektipäällikkö Visanti sanoo Helsingin Sanomissa: “Nyt on mietittävä, mitä yhteiskunta haluaa, ihmisille kohtuuhintaisia asuntoja vai suojella ennen kaikkea luontoa ja sen eliölajeja.” Tämän kaltainen vastakkainasettelu ei ole hyödyksi yhteiskuntarakentamisessa.