Kouluverkkoselvitys on valmis. Se on hyvin tehty, sisältäen rakennusten kuntokartoituksen, laskelman kustannusten noususta, arvioitu oppilaskasvu kaavoituksen myötä tulevan sisäänmuuton pohjalta sekä monta muuta perustietoa.

Yksi asia sieltä kuitenkin on unohtunut: valtionosuuden laskentatapa joka huomioi erityisesti ruotsinkielisen sivistyspuolen korkeampi kustannus.

Kaksikielisten kuntien koeffisientti muodostuu monesta eri laskelmasta – vuonna 2009 niiden yhteenlaskettu lisätuotto oli yli 1,5 miljoonaa euroa. Jos tästä summasta eristetään selkeästi ruotsinkielisen oppilasmäärään liittyvä laskelmallinen osa, niin se euromäärä on noin 850 000 €.
Kun valtionosuuden laskentatapaa muutettiin pari vuotta sitten, niin että pienet koulut alle 80 oppilasta ei enää huomioitu, niin tämä huomioitiin nostamalla valtionosuuden aiempi 10 % lisäarvo ruotsinkielisen laskennallisen määrän 12 % -iin. Aion vielä tonkia esiin ne argumentit jotka eduskunta on käyttänyt tämän laskennallisen lisäkustannuksen perustamiseksi. Mutta logiikkani on: jos kerran valtio omalta osaltaan huomioi ja hyväksyy ruotsinkielisen sivistyspuolen korotetun kustannuksen, niin miksi ei Sipoossa?

Ruotsinkielinen oppimateriaali on suomenkielistä kalliimpi. Suomenkielinen kouluverkko on rakennettu toisella tavalla koska lähikoulut eivät ole ryhmäkokoihin viitaten optimaalisen tehokkaita. Jos ruotsinkieliselle kouluverkolle asetettaisiin samat oppilasmäärä tavoitteet kun enemmistökielen oppilaille, niin koulukuljetukset ym. muodostavat muita haasteita ja kustannuksia. Valintana on siis tiheämpi kouluverkko suomenkieliseen verrattuna tai kuljetuskustannuksia.

Joskus on myös keskustelussa tuotu esiin, että kyläkoulut eivät houkuttele päteviä opettajia samalla tavalla kuin suuremmat kouluyksiköt. Tämä on harhaluulo. Tällä tavoin ei voida vertailla suomenkielisen ja ruotsinkielisen koulun opettajatilannetta. Meidän on huomioitava että ruotsinkielisellä puolella on huutava pula pätevistä opettajista. Piste. Olipa koulukoko mikä tahansa… Ruotsinkielisellä puolella opettajakoulutus tapahtuu Vaasassa ja jostakin syystä koulutus ja sijaintipaikka eivät houkuttele nuoria.

Olisi jo aika hyväksyä että lähtökohdat suomenkielisen ja ruotsinkielisen kouluverkon suhteen ovat erilaiset. Sallikaamme ratkaisuja jotka huomioivat tarpeet ja lähtökohdat. Oikeudenmukaisuus ei saa tarkoittaa sitä että ratkaisumalleja sallitaan vain yksi.

Sipoon kasvustrategiaa ajatellen on mielestäni ilmiselvää että suomenkielisen kouluverkon kehittäminen tarkoittaa uusien koulujen rakentamista. Meillä ei ole varaa rakentaa tusinoittain kouluja, vaan kouluista tullee olemaan nykyisten koulujen kokoisia. Suomenkielisellä puolella on myös tahtotila rakentaa yhteiskouluja. Jos yhteiskoulu olisi ruotsinkielisellä puolella ”must”, niin niitä ei montaa tulisi Sipooseen…

Ruotsinkielisellä puolella meidän on etsittävä muita ratkaisumalleja. Yksi vaihtoehto on nk. palveluyksiköitä jonne ruotsinkielinen päivähoito, esikoulu, ala-asteluokat sekä vaikkapa aamu/iltapäivätoimi keskityttysi. Vaihtoehtona voisi olla myös että koululuokat eivät olisi tämänpäiväisen lk. 1-6 mukaisia, vaan esim. 1-4.
Ylä-koulu ja lukio ovat pakostakin oltava keskitettynä koska oppilasmäärä tuskin useampaan vuoteen mahdollistaa ylä-kouluja eri puolella kuntaa.

Olen luvannut puolustaa kyläkouluverkkoa. Yhdellä ehdolla: oppilaita on oltava koulussa.
Oppilasmäärän mittariksi on asetettu 3 opettajan koulu. Tarkoittanee noin 60 oppilasta. Tiedämme että Sipoossa on pari 2 opettaja-koulua. Ne ovat todellakin haavoittuvia. Koulut ovat saaneet jatkaa toimintaansa koska kustannukset eivät ole nousseet pilviin. Nyt on kuitenkin katsottava todellisuutta silmiin. Rakennukset eivät täytä vaatimuksia. Opettajien sijoittamin niihin on ongelmallista. Ryhmäjako kahdelle opettajalle ei ole herkkua. Tuntimäärien jako koulujen kesken tiukentuu. En löydä argumentteja puolustaa näitä kouluja.
Muutokseen on silti sallittava aikaa.