Timo Lankinen oli Suomenruotsalaisten Kansankäräjien pääpuhuja. Teemana tietenkin koulutus/sivistys. Opetushallituksen pääjohtajana Lankinen on avainroolissa esim. tuntijakotyöryhmää ajatellen.

Aivan ensimmäisissä kuvissaan hän muistutti kuulijoita siitä, että koululaisten määrä ruotsinkielisissä kouluissa on 10 % korkeampi kuin mitä tilastollisesti olisi oletettavaa jos lähtökohtana olisi ruotsinkielisen naisten määrään.

Hän vahvisti lähtökohtana että toinen kotimainen tulee olla pakollisessa opetusohjelmassa.

Kun vertaillaan ruotsinkielen opettamista, voin todeta että vain 1 % suomenkielisistä lapsista lukee ruotsia A1 kielenä, vapaaehtoista A2 vain 7 % joten ruotsi B kielenä on käytössä yli 90 % kieliryhmästä. Ruotsinkielisellä puolella on asia aivan toinen kun vertaa toisen kotimaisen kielen käyttöä; liki kaikki lukevat suomea A1 kielenä.

(Tuntiohjelman mukaan A1 otetaan käyttöön 3-luokalta, B kieli luokalta 7 ja mahdollinen vapaaehtoinen A2 luokalta 4)

Pakollinen viikkotuntimäärä B/ruotsi, on puolittunut sitten 1970 ja tuntien käyttäjämäärä on vähentynyt kolmanneksella
Valitettavasti myös yhä useampi kunta ei tarjoa ruotsinkielen opetusta A1-kielenä. A2 vaihtoehto on oppilasmäärän kautta tarkasteltuna hieman nousussa, mutta kuntien määrä joka tätä tarjoaa, on laskussa.

Osaamisen taso on myös laskussa – kaikki mittarit ja kaikki koulutustasot huomioituna.
Ylioppilaskirjoituksissa ruotsinkielen kirjoittaminen on vapaaehtoista nykyään – ne jotka eivät valitse ruotsinkielen kirjoitusta ovat kolme kertaa enempi nyt kun ennen uudistusta. Ja tämän lisäksi kirjoittajien suoritukset ovat huonontuneet.

Näin siis valtakunnallisella tasolla.

Sipoossakin A1 otetaan käyttöön vuosiluokalla 3 mutta harva koulu Sipoossakaan tarjoaa A1/ruotsi. Liki kaikissa koulussa tämä on englantia. Vapaaehtoinen A kieli on mahdollista luokalta 4 mutta tätäkään ei käytetä. B kieli tulee sitten vuosiluokalla 7 ja se on ruotsinkieli.

Olen valmis linjaamaan että Sipoossa kaikki lapset lukevat toista kotimaista kieltä vuosiluokalta 3. Miksi emme käyttäisi tätä valttikorttia?

Olen vakavasti huolissani miten koulutusjärjestelmämme aikoo vastata tulevaisuuden haasteisiin. Kuten eilen viittasin Harvardin Yliopiston professori Tony Wagnerin näkemyksiin tulevaisuuden haasteisiin, niin ongelmat tulevaisuudessa ratkaistaan yhteistoiminnan kautta. Maailma tulee olemaan toimintakenttä ja silloin kaikki kielitaito on avainasemassa. On myös kiistaton fakta että ruotsinkieli avaa ovia muihin kieliin. Joten: ovia avaamaan jotta nuoret ovat valmiita tulevaisuuden haasteille!