Pajunen ja kuntakenttä
Tietenkin kaikilla on oikeus mielipiteeseen, mutta mielestäni on kyllä kummallista miten Helsingin ylipormestari Pajunen aina jaksaa ottaa kantaa miten muiden kuntien tulisi hoitaa asiansa. Hoitakoot Pajunen ensin oman kaupunkinsa toimet mallikuntoon ennekuin antaa muille ohjeita…
Pajusen mielestä kuntakenttä on asetettava uuteen kuntajakoon. Uusimaa olisi siten viiden kunnan alue: Raasepori, Lohjan-seutu, Helsinki, Keski-Uusimaa ja Porvoon-seutu. Sipoon ja Kirkkonummen kuuluminen Helsinkiin tai Lohja-/Porvoon-seutuun ei Pajusen mielestä ole niin suurta eroa. Vapaata riistaa siis, koska Pajunen esittää myös mahdollisena että nämä kunnat pirstaloistuisivat. Mieleeni tulee tilanne että Pajunen heittää Sipoon ja Kirkkonummen kuten luun koiralaumalle – revittäväksi ja vahvimman vietäväksi.
Kunta ja palvelurakenneuudistus PARAS ei ole ottanut pakkokeinoja mukaan työkalupakkiinsa. Siinä prosessissa riittää että kuntakenttä organisoituu noin 20.000 asukkaan kunniksi turvatakseen peruspalvelut. Aluehallinnon kautta voitaisiin järjestää esim. joukkoliikenteen, ylemmän koulutuksen sekä vaativamman sairaanhoidon tarpeet. Tämä työrauha lienee turvattu vuoteen 2013…mutta mitä sen jälkeen tulee on avointa.
Joten miksi Pajunen juuri nyt haluaa edistää pakkoliitos-keskustelua?
Yksi vastaus voisi olla hänen mielestään huono kehityssuunta keskustelussa yhdistää Espoo Helsinkiin. Hämmentämällä pakkaa kunnolla ehkä pääkaupunkiseudulla (Helsinki, Vantaa, Espoo, Kauniainen) alkaisi tapahtua jotakin.
Aluehallinnon suuntaviivat eivät ehkä myöskään miellytä Pajusta. Onhan siinä riski että muutkin kunnat pääsevät mukaan päätöksentekoon eikä ainoastaan Helsinki isäntäkuntana/suurimpana kuntana ohjaa toimintaa.
Itse vastustan liian suurien kuntien rakentamista. Niissä on tapana unohtaa kuntalainen lähtökohtana. On hyvä jos päätöksenteko on selkeä ja vastuuhenkilöt tiedossa. Ettei liian isoja yksiköitä synny jossa siirretään vastuu jonkun toisen pöydälle.
Suuressa kunnassa on myös tarve hajottaa demokratia pienempiin yksikköihin esim. aluetoimikuntien kautta.
Mielestäni ainoastaan esim. joukkoliikenteen suunnittelu ja erikoissairaanhoitopalvelut tarvitsevat seudullista päätöksentekoa. Päivähoito, koulutoimi, vanhustyö jne. on hyvä olla ihmistä lähellä. Yhteistyöllä se onnistuu. Sekä käytännössä että päätöksenteossa.