En usko hetkeäkään että ihmisen täytyisi olla yli 65 vuotias ja eläkkeellä ymmärtääkseen niitä kysymyksiä, jotka koskevat vanhempien ihmisten arkea ja hyvinvointia. Kunnioitus ja arvostus ikäihmisten elämänkokemukseen ja työpanostukseen on löydettävä yhteiskunnassa kokonaisuudessaan. Yhteiskunta pitää rakentua tasa-arvoon yksilöiden välillä ja tasa-arvoon yhteiskuntaryhmien välillä.

Valtio päättää verotuksesta. Täten myös verotuksen tulee olla oikeudenmukainen eikä sellainen että eläkeläisiä verotetaan ankarammin kuin palkansaajia.

En yleensä ole vähennysten puolestapuhuja, mutta Veronmaksajien Keskusliitto on nostanut esiin malli joka toteutuessaan poistaisi tämän vääryyden. Malli sisältää progressiivisen valtiollisen eläkevähennyksen, joka toisi mukanaan että veroasteikot olisivat samanarvoiset. Vähennys olisi enintään 500 €/vuosi. Järjestelmästä hyötyisivät eniten ne, joiden eläke on vuositasolla 14 000–35 000 euroa. Keskimääräinen eläke on noin 18 500€/vuosi joten tällä olisi vaikutus useammalle. Käytännössä tämän vähennyksen kautta eläkeläinen saisi jopa enemmän euroja kukkaroonsa kuin nk. taitetun indeksin muuttaminen. Ja on helpompi saada poliittisesti päätökseen. Hintalappu valtiolle olisi n. 160 miljoonaa euroa, mikä on pidettävä hyväksyttävänä.

Kansaneläkettä ajatellen voi tyydytyksellä todeta että tiettyjä parannuksia on tehty viime vuosina: euromääräisesti kansaneläke on noussut, tulorajaa on nostettu niin että sen piiriin on tullut 660 000 uutta eläkeläistä, ja eläkeläisten ostovoima on noussut vuosina 2000–2005. Mielestäni on silti vielä häpeällistä että kansaneläke on noin 500 €/kuukausi ja että siihen kohdistetaan vähennys jos muita tuloja on yli 47 €! Tästä on vain kaksi johtopäätöstä tehtävissä: kansaneläkkeen euromääräinen korotus on jatkuttava ja yhteys kansaneläkkeen ja muiden eläkemuotojen välillä, on katkaistava.

Christel Liljeström
Sipoo